Katastrofi jäljellä – koulutuksellinen ongelma vai loistartunta?

Koirasi jälkityöskentely on ollut aina hyvää. Yht'äkkiä se hukkaa jäljen suoralla, marssii kulmista ylitse, paineistuu jäljen ajamisesta. Lopulta se lakkaa kokonaan jäljestämästä.

Monesti työskentelyn heiketessä asia tulkitaan niin että koira on huolimaton ja kyseenalaistaa sille annetun käskyn. Loppujen lopuksi kun koira lopettaa jäljestämisen täysin, todetaan koiran olevan vain huono jälkikoira tai sitten sen koulutus on viety liian nopeasti eteenpäin ja koiralta on tapettu into.

Vanha viisaus on: jos koira yht'äkkiä lopettaa tottelevaisuudessa istumisen – tarkasta ensimmäisenä koiran terveys. Samaa ajatusta tulisi noudattaa myös jälkityöskentelyn kanssa: jos ennen niin tehokas ja työskentelynhaluinen jälkikoira muuttuukin yhtä-äkkiä hajamieliseksi ja haluttomaksi, voi syy olla yksinkertaisesti häädettävissä olevassa loiseläimessä: nenäpunkissa.

Oireet ja yleisyys

Yleinen oire: nenän vuotaminen

Nenäpunkin havaitseminen silmämääräisesti on yleensä erittäin hankalaa: se on vain 0,9-1,5mm pitkä, keltainen hämähäkkieläin joka useimmiten piileskelee syvällä koiran pään onteloissa. Nenäpunkki on erittäin yleinen sairaus: 1970 Ruotsissa tutkittiin 400 koiraa ruumiinavauksessa nenäpunkkien varalta. Tällöin niitä löydettiin 1,9% avatuista koirista. Tutkimus uusittiin vuonna 1992 ja tällöin nenäpunkkeja löydettiin jo 22% avatuista koirista.

Oireet voivat olla huomaamattomia tai erittäin selkeitä, riippuen nenäpunkkien määrästä ja koiran herkkyydestä. Pitää myös pitää mielessä, että oireet voivat olla myös merkkinä monista muista sairauksista. Yleisimpiin oireisiin kuuluu aivastelu, äänekäs sisäänpäin niistäminen “reverse sneezing”, kirkkaan nesteen valuminen sieraimista, kuononseudun kutina – ja jälkikoiralla ongelmallisin: hajuaistin heikkeneminen tai katoaminen.

Nenäpunkin toteaminen näytteiden kautta on useimmiten hankalaa, koska koiran päässä on runsaasti onteloita joihin näytettä otettaessa ei päästä käsiksi. Näin ollen nenäpunkki joudutaan useimmiten diagnosoimaan oireiden mukaisesti.

Hoito

Nenäpunkkeihin käytetään yleisimmin Stronghold-nimistä turkkiin levitettävää loishäätölääkettä joka tehoaa nenäpunkkien lisäksi lukuisiin muihin koiran loiseläimiin. Muita, erityisesti nenäpunkkeihin tarkoitettavia lääkkeitä on, erikoisluvan vaativa Interceptor, sekä reseptillä saatava laajakirjoinen Milbemax.

Vanhempikantaisena lääkeaineena käytetään myös ivermektiinipistosta, joka on Strondholdin kaltainen laajempikirjoinen loishäätölääke. Ivermektiini ei ole turvallinen useimmille collieille tai colliesukuisille koirille (Huom! sekarotuiset) joten sitä ei ole rekisteröity lainkaan koirille tarkoitetuksi lääkeaineeksi. Kaikkien näiden lääkeaineiden kanssa on suositeltavaa, että hoito uusitaan 2-3 viikon kuluttua ensimmäisestä käsittelystä.

Tarttuminen ja ennaltaehkäisy

Normaalioloissa nenäpunkki elää vuorokauden isäntäeläimen ulkopuolella ja tartunta tuntuu tapahtuvan nimenomaisesti nenäpunkin toukkamuotojen välityksellä. Jääkaappiolosuhteissa toukkien on todettu pystyvän säilymään hengissä kolmekin viikkoa. Nenäpunkki ei tartu muihin eläimiin tai ihmiseen.

Nenäpunkki tarttuu siis käytännössä suoraan koirien välisessä kontaktissa tai vaikka haistelemalla samaa ruohomätästä jota on haistellut muutamaa minuuttia aiemmin tartunnan saanut koira.
Nenäpunkki on tutkimuksien mukaan hyvin yleinen ja tavalliselle koiralle sekä omistajalle harmiton sairaus. Puhuttaessa jälki-, pelastus- tai metsästyskoirasta nenäpunkki voi aiheuttaa täydellisen tai osittaisen työkyvyn menetyksen.

Koska suurin osa nenäpunkkilääkkeistä soveltuu myös kirppu- ja matotartuntojen hoitoon, voi näillä lääkkeillä korvata osittain tai kokonaan normaalin keväisin ja syksyisin tapahtuvan loishäädön. Tarvittaessa oireita ilmestyessä on suositeltavaa hakea lääkekuuri eläinlääkäriltä ja uusia se 2-3 viikon kuluttua loishäädön varmistaakseen.

Nenäpunkkiin ei valitettavasti ole mitään ennaltaehkäisevää hoitoa, vaan vasta tartunnan saatuaan koirassa olevat nenäpunkit voidaan häätää.

Ensin tutkitaan, sitten hutkitaan

Seuraavan kerran kun sinusta tuntuu ettei koirasi jäljestä normaalisti, tai sillä on vaikeuksia hakumetsässä löytää maalimiestä muutakuin kuulon ja näön avulla, varmista ensin onko koirallasi nenäpunkkitartunta. Mieti vasta sitten mahdollista koulutusongelmaa.