Rehellisyys on tärkeää - Kaunis tilasto vai siistitty totuus?

Rehellisyys on suuri kysymysmerkki kasvattajan arjessa. Netin yleistyessä kasvattaja voi kertoa kotisivuillaan kasvatustyöstään laajemmin kuin mitä se on mahdollista pienessä ilmoituksessa lehdessä tai kasvattajaesittelyssä.

Kuinka rehellinen kasvattaja voikaan olla tehdessään sivustoaan? Vielä on valloillaan ajatus, jonka mukaan olettamuksena jokaisen kasvattajan koirat ovat kaikinpuolin terveitä ja hyväluonteisia – ainoastaan sairaat mainitaan. Tässä vaiheessa moni kasvattaja joutuu pohtimaan USKALTAAKO hän julkaista kotisivuillaan kasvateistaan negatiivisia tietoja. Pelko on todellinen – moni tuore pennunottaja kiertää tälläisen kasvattajan kaukaa, koska kuvittelee kasvattajan teettävän sairaita koiria.

Asennemuutos olisi siis paikallaan, asiaan tulisi puuttua rotuyhdistysten, Kennelliiton ja kasvattajien toimesta. Kasvattajia tulisi rohkaista kertomaan kasvateistaan myös ne negatiiviset asiat ja pennunostajia tulisi valistaa kuinka tälläistä tietoa kannattaa käsitellä.

Täydellistä koiraa etsimässä – Pennunostajien valistamisen tärkeys

Koska kaikki koiran kasvatus vielä nykypäivänä perustuu yhdistelmien tekemiseen jossa yhdistyvät kahden koiran geenit, olemme siis tilanteessa jossa täydellistä koiraa ei ole syntynyt eikä tule syntymään. Jokaisessa yhdistelmässä ja yksilössä on puutteensa sekä rasitteensa, jotka tulisi ottaa huomioon jalostuksessa.

Kun lähdemme perusajatuksesta, että jokaisessa linjassa on puutteensa, voimme miettiä kumpi kasvattaja on oikeammilla jäljillä ja teettää todennäköisesti terveemmän pentueen:

Kasvattaja1: Selvittänyt yhdistelmän sukujen taustat mahdollisimman tarkasti. Rehellisesti tunnustaa itsellensä linjojen rasitteet ja kertoo myös näistä pennunostajille. Yhdistelmää valitessa on pyrkinyt siihen ettei uroksen puolelta tule samoja terveys- ja luonnerasitteita mitä emän puolelta tulee.

Kasvattaja2: Ei selvitä sukutauluja perinpohjin. Mahdollisissa korviinsa kantautuneissa sairaustilanteissa sulkee korvansa tai kehittää syyn miksi ko. vika on aiheutettu eikä perinnöllinen. Etsii yhdistelmän osapuolet luottaen lähinnä siihen miltä vanhemmat näyttävät ulospäin. Pennunostajille vakuuttaa ettei koirissa ja niiden suvussa ole mitään rasitteita tai riskejä.

Tällä hetkellä tilanne on se, että kasvattaja2:n kaltaiset kasvattajat saavat pennun helpommin myytyä. Ensimmäistä koiraa ostavalle syntyy illuusio jonka mukaan tässä yhdistelmässä ei ole mitään riskejä minkään suhteen, kun taas kasvattaja1:n pentue on yhtä riskiä. Hän ottaa siis pennun tästä ”turvallisesta” yhdistelmästä.

Aikaa kuluu ja pennunostajalle selviää enemmän rotuun ja rotuharrastajiin tutustuessaan että hänen pentunsa taustalta löytyy vikoja. Omassa pennussakin on saattanut ilmestyä ongelmia terveyden tai luonteen suhteen. Kasvattajasta ei ole enää tukea, koska kasvattaja on sitä mieltä että ongelmat ovat omistajansa itse aiheuttamia. Tässä vaiheessa omistaja joko uskoo kasvattajaansa ja syyttää ongelmista itseään tai hän alkaa katsomaan asiaa kriittisesti ja huomaa että kasvattaja2 on joko pimittänyt tietoa tai ei halua tietää todellisuutta.

Rehellisyys tulisi olla positiivista mainosta

Edelliseen esimerkkiin nojaten ongelma on tällä hetkellä siinä että rehellisyyttä ja avoimuutta ei korosteta tarpeeksi tuoreille koiranostajille, harrastajille ja kasvattajille. Rehellisyys kaipaisi siis imagonkohotusta jotta ostajat voisivat vaatia sitä ja kasvattajat uskaltaisivat kertoa puutteista.

Kasvattamisen yksi pakollinen puoli on pentujen myyminen – vaikka kuinka kasvattaja rakastaisi rotua ja haluaisi viedä sitä eteenpäin omalla jalostustyöllään, pitäisi hänen saada pentuja myös myytyä eteenpäin. Tässä tulee juuri se ongelma että kuinka rehellinen sitä uskaltaakaan olla?

Kun julkisesti painotetaan rehellisyyden tärkeyttä ja ihmisten asennemaailma saadaan muuttumaan siihen suuntaan että puutteista rehellisesti kertova kasvattaja todellakin ottaa huomioon nämä riskit yhdistelmää tehdessä, hän on se vastuuntuntoisempi kasvattaja kuin se joka kehuu ja väittää kaiken olevan täydellistä – pistäen päänsä pusikkoon.

Mitä tilastoissa tulisi näkyä?

Mitä enemmän tietoa, oli se positiivista tai negatiivista, sen parempi. Kasvattajan pitäisi esittää tilastoissaan ainakin rodun mahdolliset PEVISA-sairaudet ja niistä kerätyt tulokset. Kysyttäessä hänen pitäisi pystyä selittämään miksi tutkimusiän ylittäneillä koirilla ei ole tutkimustuloksia? Kaikkein positiivisinta on, mikäli kasvattaja kykenee myös PEVISA-tulosten lisäksi ilmoittamaan sairaudet, jotka ei kuulu PEVISA:n piiriin sekä myös ne sairaudet joita ei ole pystytty diagnosoimaan. Kysyttäessä kasvattajalla tulisi olla jonkinlainen kuva onko nämä sairaudet perinnöllisiä.

Hyviä tietoja ovat sukupuoli, väri, purenta, hampaisto, kivekset, juoksuista tietoa, turkin laatu, mahdolliset koe- ja näyttelytulokset, luonnetestitulokset, mitä koira harrastaa, terveystutkimustulokset, yleinen terveydentila (vaikka sitten merkintä terve jos mitään ei ole!), onko jälkeläisiä vai onko koira steriloitu/kastroitu, mahdollinen kuolinsyy ja -ikä.

Hyvä kasvattaja on pitänyt yhteyttä kasvatinomistajiinsa säännöllisesti, on kiinnostunut kasvateistaan ja haluaa jakaa tätä tietoa myös eteenpäin. Näin ollen useiden tietojen puuttumiseen ei ole hyvä selitys kasvattajalta ettei pennunostaja ole pitänyt yhteyttä. Jos tälläisiä tapauksia on useita, voidaan jo pohtia onko vika kasvatinomistajassa vai kasvattajassa yhteistyöhaluttomuuden suhteen? Aina tietysti löytyy niitä vaikeita kasvatinomistajia joista ei kuulu mitään pennun ostamisen ja alkuinnostuksen jälkeen. Nämä ovat valitettava osuus rehellisenkin kasvattajan arjessa, mutta jos näitä tapauksia on enemmän sääntönä kuin poikkeuksena, on syytä miettiä mistä tämmöinen voisi johtua.

Nyrkkisääntöjä pennunostajalle

Jos kysyt kasvattajalta yhdistelmän riskejä, mitä sukurasitteita suvuista tulee ja miten ne on otettu huomioon yhdistelmässä, eikä kasvattaja osaa vastata tähän / vastaa ettei mitään ongelmia ole: unohda koko yhdistelmä.

Valitettava totuus on, että jokaisessa yhdistelmässä on riskinsä ja mikäli kasvattaja ei niitä tiedosta, pelataan pelkällä tuuripelillä ja seuraukset voivat olla katastrofaaliset niin pentujen, pennunostajan, kasvattajan kuin myös rodunkin kannalta.

Hyvä kasvattaja kertoo sinulle puutteista pentueissaan ja koirissaan, esittelee sinulle kasvatustyönsä ja jalostuskoiransa rehellisesti sekä kriittisesti. Hän perustelee sinulle miksi on halunut juuri kyseisen yhdistelmän tehdä, millaisia pentuja siitä on odotettavissa, millaiset ovat riskit ja miten ne on otettu huomioon yhdistelmää tehtäessä. Lisäplussana hän voi myös tarjota sinulle terveystakuuta jonka mukaisesti hän korvaa sinulle tietyn osan vapaaehtoisesti kauppasummasta mikäli koirassa ilmenee jokin puute tai vika.

Itse kotisivuja selatessani en kauaa viihdy kasvattajan sivuilla joissa kaikki tilastot viittaavat koirien erinomaisuuteen tai mitään tietoa ei edes anneta – korkeintaan kauniita kuvia koirista. Jos sivustolla on koottu tilastoa kasvattien terveydentilasta eikä siihen ole listattu pelkkiä mahdollisia PEVISA-sairauksia, otan hatun käteeni ja kumarran. Tälläistä kasvattajaa voin myös suositella minulta sopivaa pentuetta kysyvälle.

Kasvattajat, koiran omistajat – panostakaa rehellisyyteen

Mitä enemmän kasvattajat ja omistajat uskaltavat tuoda julki koirissa havaittuja puutteita (esim. kivesvikaisuus, purentaongelmat, hammaspuutokset, sairaudet), sitä paremmin pystytään auttamaan rotua eteenpäin. Kun tietoa levitetään rehellisesti, voidaan se ottaa huomioon jatkojalostusta tehdessä. Rehellisen, avoimen tiedon antaminen auttaa niin kasvattajaa itseään, kuin myös pennunomistajaa ja myös toisia kasvattajia jotka suunnittelevat uusia yhdistelmiä.

Terveysongelmista kertominen ei saisi olla mörkö, vaan iso plussa joka kertoo kasvattajan rehellisyydestä sekä vastuuntunnosta. Meillä kaikilla on kasvattajina ja koiranomistajina velvollisuus viedä rotujamme parempaan suuntaan. Vaalia saavutettua terveystasoa ja vielä parantaa sitä.

Muista aina arvostaa sitä ihmistä ja kasvattajaa joka kertoo puutteista rehellisesti!

Kehua uskaltaa kuka tahansa, mutta kuka uskaltaa puhua kriittisesti omistaan?
Se on se viisas ja parempaa tulevaisuutta vaaliva.