Rotumääritelmä

Lähde: Saksanpaimenkoiraliitto ry.
FCI:n ryhmä 1
Lammas- ja karjakoirat
(alaryhmä 1)

SAKSANPAIMENKOIRA 166
(DEUTSCHER SCHÄFERHUND)
Saksalainen rotu

Hyväksytty: FCI 23.3.1991, käännös SKL-FKK 7.12.1993

Käyttötarkoitus
Monipuolinen käyttö- paimen- ja palveluskoira.

Lyhyt historiallinen katsaus:
Verein für Deutsche Schäferhunde (SV), joka on Verband für das Deutsche Hundewesenin (VDH:n) jäsen, on rodun perustajayhdistyksenä vastuullinen saksanpaimenkoiran rotumääritelmästä.

Rotumääritelmä laadittiin yhdistyksen ensimmäisessä jäsenkokouksessa Frankfurt am Mainissa 20. syyskuuta 1899 A. Meyerin ja von Stephanitzin ehdotuksen mukaisesti. Sitä täydennettiin 6. jäsenkokouksessa 28.7.1901, 23. jäsenkokouksessa Kölnissä 17.9.1909, johtokunnan ja valtuuston kokouksessa Wiesbadenissa 5.9.1930 ja jalostustoimikunnan ja johtokunnan kokouksessa 25.3.1961. Edelleen sitä käsiteltiin Saksanpaimenkoirayhdistysten Maailman Unionissa (WUSV), ja se hyväksyttiin WUSV:n kokouksessa 30.8.1976, edelleen sitä käsiteltiin ja se hyväksyttiin johtokunnan ja valtuuston kokouksessa 23.-24.3.1991.

Saksanpaimenkoirien suunnitelmallinen jalostus aloitettiin yhdistyksen perustamisen jälkeen vuonna 1899. Rotu on jalostettu tuonaikaisista keski- ja eteläsaksalaisista koiratyypeistä päämääränä luoda palveluskoira, jolla on edellytykset vaativiin suorituksiin. Tämän päämäärän saavuttamiseksi laadittiin rotumääritelmä, joka määrittää saksanpaimenkoiran ruumiinrakenteen, olemuksen ja luonteenominaisuudet.

Yleisvaikutelma:
Saksanpaimenkoira on keskikokoinen, hieman pitkänomainen, voimakas ja lihaksikas. Sen luusto on kuiva ja rakenne kiinteä.

Tärkeitä mittasuhteita:
Urosten säkäkorkeus on 60-65 cm ja narttujen 55-60 cm. Rungon pituus on n. 10-17% säkäkorkeutta suurempi.

Luonne / käyttäytyminen:
Saksanpaimenkoiran tulee olla luonteeltaan tasapainoinen, vahvahermoinen, itsevarma, ehdottoman ennakkoluuloton (ei ärsytystilassa), hyvin säyseä, tarkkaavainen ja ohjattavissa oleva. Sillä täytyy olla rohkeutta, taistelutahtoa ja kovuutta, jota seura-, vahti-, suojelu-, palvelus- ja paimenkoiralta vaaditaan.

Pää:
Pää on kiilamainen ja sen tulee olla suhteessa rungon kokoon (pituus n. 40% säkäkorkeudesta), eikä se saa olla liian karkea tai liian pitkä. Pään tulee olla yleisvaikutelmaltaan kuiva ja korvien välistä kohtuullisen leveä. Otsa on edestä ja sivulta katsoen vain hieman kaareutuva, keskivakoa ei ole tai se on vain heikosti havaittavissa. Kallo-osa on n. 50% pään koko pituudesta. Kallo-osan leveyden pitää likimain vastata sen pituutta. Kallo kaventuu (ylhäältä katsottuna) korvista kirsua kohti tasaisesti. Se liittyy loivasti viiston, mutta ei jyrkän otsapenkereen kautta kiilamaiseen kuono-osaan. Ylä- ja alaleuka ovat voimakkaasti kehittyneet. Kuononselkä suora, koveruus tai kuperuus ei ole toivottavaa. Huulet ovat tiiviit, hyvin sulkeutuvat ja väriltään tummat. Kirsun tulee olla musta.

Silmät:
Silmät ovat keskikokoiset, mantelinmuotoiset, hieman vinoasentoiset, eivät ulkonevat. Silmien värin tulee olla mahdollisimman tumma. Vaaleat, pistäväilmeiset silmät eivät ole toivottavat, koska ne häiritsevät koiran ilmettä.

Korvat:
Korvat ovat pystyt, keskikokoiset, yhdensuuntaiset (eivät sisäänpäin taipuneet) ja teräväkärkiset. Ulkokorva on eteenpäin suuntautunut. Kärjestään taittuneet tai luppakorvat ovat virheellisiä. Liikkeessä tai levossa taaksepäin päänmyötäisesti taipuneet korvat eivät ole virhe.

Leuat / hampaat / purenta:
Voimakas, terve ja täydellinen (42 hammasta). Saksanpaimenkoiralla on leikkaava purenta, ts. etuhampaat koskettavat toisiaan leikkaavasti, jolloin yläleuan etuhampaat kohtaavat tiiviisti alaleuan etuhampaat. Ala-, ylä- ja tasapurenta ovat virheitä samoin kuin suuret hampaiden välit. Virheeksi luetaan myös se, että etuhampaat ovat suorassa linjassa. Leukaluiden tulee olla voimakkaasti kehittyneet, jotta hampaat voivat kiinnittyä syvälle ja tukevasti.

Kaula:
Kaulan tulee olla voimakas ja lihaksikas ilman löysää kaulanahkaa. Kaula on vaakatasoon nähden 45°:n kulmassa.

Eturaajat:
Eturaajat ovat kaikilta suunnilta katsottuina suorat ja edestä kat-sottuina ehdottoman yhdensuuntaiset. Lapa ja olkavarsi ovat yhtä pitkät ja keskivahva lihaksisto kiinnittää ne runkoon. Lavan ja olkavarren välinen ihannekulmaus on 90°, tavallisesti 110°:seen saakka. Kyynärpäät eivät saa olla seistessä eivätkä liikkuessa ulkonevat, eivät myöskään sisäänpäin kääntyneet. Kyynärvarret ovat kaikilta suunnilta katsottuina suorat ja koiran seistessä ehdottomasti keskenään yhdensuuntaiset, kuivat ja lihaksikkaat. Välikämmen on pituudeltaan 1/3 kyynärvarresta ja on tähän nähden n. 20-22°:n kulmassa. Liian painunut vä-likämmen (yli 22°) kuin myös seistessä liian pysty välikämmen (alle 20°) heikentävät koiran käyttökelpoisuutta, erityisesti kestävyyttä.

Runko:
Kaulan liitoskohdasta alkava ylälinja kulkee hyvin muodostuneen sään ja hieman laskevan selän yli hieman laskevaan lantioon asti selkälinjaa rik-komatta. Selkä on kiinteä, voimakas ja lihaksikas. Lanne on leveä, voimakas ja lihaksikas. Lantion tulee olla pitkä ja hieman laskeva (n. 23°) ja se liittyy ylälinjaa rikkomatta hännän kiinnityskohtaan. Rinnan tulee olla kohtuullisen leveä, alarinta on mahdollisimman pitkä ja selvästi havaittava. Rinnansyvyyden tulee olla 45-48% säkäkorkeudesta. Kylkiluiden tulee olla kohtuullisen kaareutuneet. Tynnyrimäinen ja litteä rintakehä ovat yhtä virheelliset.

Takaraajat:
Takaraajojen asento on hieman taaksevetäytynyt ja ne ovat takaa katsottuina keskenään yhdensuuntaiset. Reisi ja sääri ovat lähes yhtä pitkät ja muodostavat 120°:n kulman. Reisi on voimakas ja vahvalihaksinen. Kinnernivelet ovat voimakkaasti kehittyneet ja tiiviit. Välijalka on pystysuora kinnernivelen alapuolella.

Käpälät:
Etukäpälät ovat pyöreähköt, tiiviit ja kaareutuneet. Päkiät ovat ko-vat, mutta eivät rosoiset. Kynnet ovat vahvat ja tummat. Takakäpälät ovat tiiviit, hieman kaareutuneet. Päkiät kovat ja tummat. Kynnet voimakkaat, kaarevat ja myös tummat.

Häntä:
Häntä ulottuu vähintään kintereeseen, mutta ei kuitenkaan yli välijalan puolivälin. Häntä on alapuolelta hieman pitempikarvainen kuin yläpuolelta ja loivalla kaarella. Koiran innostuessa ja liikkuessa häntä kohoaa ylittämättä kuitenkaan vaakatasoa. Hännän kirurginen korjaaminen on kielletty.

Liikkeet:
Saksanpaimenkoira on ravaaja. Raajojen tulee olla niin pitkät ja siten kulmautuneet, että koira ilman mainittavaa selkälinjan muutosta voi työntää takaraajansa rungon alle ja yltää eturaajallaan saman verran eteenpäin. Vähäinenkin takaraajojen ylikulmautuminen vähentää koiran kiinteyttä, kestävyyttä ja siten käyttökelpoisuutta. Kun mittasuhteet ja kulmaukset ovat oikeat saavutetaan maatavoittava liikunta, joka antaa vaikutelman vaivattomasta etenemisestä. Tasaisen ja rauhallisen ravaajan pään painuessa ja hännän hieman kohotessa muodostuu korvan kärjestä niskan ja selän kautta hännänpäähän pehmeästi kaartuva, rikkoutumaton selkälinja.

Nahka:
(Irtonaisesti) pinnanmyötäinen muodostamatta kuitenkaan poimuja.

Karvapeite:
Oikea saksanpaimenkoiran karvapeite on kaksinkertainen, ja siinä on pohjavilla. Peitinkarvan tulee olla mahdollisimman tiheä, suora ja karhea ja tiiviisti pinnanmyötäinen. Päässä, myös korvien sisäpuolella, raajojen etusivuilla, käpälissä ja varpaissa karva on lyhyttä. Kaulassa karva on pitempää ja tuuheampaa. Raajojen takaosissa karva on pitempää ranteeseen ja kintereeseen saakka muodostaen reisien takasivuille kohtalaiset housut.

Väri:
Musta punaruskein tai ruskein merkein tai merkein, joiden väri voi vaihdella keltaisesta vaaleanharmaaseen. Yksivärinen musta tai harmaa tai harmaa tummin merkein. Musta mantteli ja maski. Vähäpätöiset, pienet valkoiset merkit rinnassa tai erittäin vaaleat raajojen sisäsivut sallitaan, mutta ne eivät ole toivottavia. Kirsun tulee olla kaikissa värisävyissä musta. Heikkopigmenttisiksi luokitellaan koirat, joilla on puutteellinen maski, kellertävät tai pistävän vaaleat silmät, vaaleat tai lähes valkoiset merkit rinnassa tai raajojen sisäsivuilla, samoin kuin ne, joilla on vaaleat päkiät ja punainen hännänpää. Pohjavilla on vaaleanharmaan sävyinen. Valkoinen väri ei ole hyväksyttävä.

Koko ja paino:
Urokset: säkäkorkeus 60 - 65 cm, paino 30 - 40 kg. Nartut: säkäkorkeus 55 - 60 cm, paino 22 - 32 kg.

Virheet:
Kaikki poikkeamat rotumääritelmästä luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen.

Vakavat virheet:
Poikkeamat edellämainituista rotuominaisuuksista, jotka heikentävät käyttökelpoisuutta.

Korvavirheet: liian alas sivuille kiinnittyneet, taittuneet, haja-asentoiset tai pehmeät korvat.
Huomattavat pigmenttipuutokset.
Pehmeä tai löysä yleisvaikutelma.
Hammasvirheet: kaikki poikkeamat leikkaavasta purennasta ja hammaspuutokset.

Hylkäävät virheet:
A. luonteenheikkous, vihaisuus ja heikkohermoisuus.
B. todistettavasti paha lonkkavika.
C. yksikiveksisyys tai kiveksettömyys, sekä selvästi eri kokoiset tai surkastuneet kivekset. (Suomen näyttelysääntöjen mukaan kivesvikaista koiraa ei arvostella.)
D. häiritsevät korva- ja häntävirheet.
E. epämuodostumat.
F. hammaspuutokset:
1:n P3:n ja jonkin muun hampaan puutos
1:n kulmahampaan puutos
1:n P4:n puutos tai
1:n M1:n tai M2:n tai kaikenkaikkiaan 3:n tai useamman hampaan puutos.
G. purentavirheet:
2 mm:n tai sitäkin suurempi yläpurenta
alapurenta
tasapurenta koko etuhampaiden alueella.
H. sallitun säkäkorkeuden ylittäminen tai alittaminen yli 1 cm:llä.
I. albinismi.
J. valkea karvapeitteen väri (myös tummasilmäisillä ja -kyntisillä).
K. pitkä karvapeite (pitkät, pehmeät, eivät tiiviisti pinnanmyötäiset peitinkarvat, joiden alla kuitenkin on pohjavillaa, hapsut korvissa ja raajoissa, tuuheat housukarvat ja tuuhea häntä, jossa on alapuolella hapsuja).
L. pitkäkarvaisuus (pitkä, pehmeä peitinkarva ilman pohjavillaa, jakaus keskellä selkää, hapsut korvissa, raajoissa ja hännässä).

Huom:
Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneina kivespusseihin.