Saksanpaimenkoira?

Saksanpaimenkoirasta rotuna kulkee mitä mielenkiintoisimpia myyttejä ja mielikuvia. Monella mielikuva on joko perheen uskollisesta vahdista joka toimi kuin ajatuksia lukien. Toisilla taas mielikuva saksanpaimenkoirasta on hurjana ja vihaisena koirana - lapsuudessa sattuneiden tapahtumien tähden. Mikä saksanpaimenkoira sitten oikeastaan on?

Rotumääritelmän mukaan:
"Saksanpaimenkoiran tulee olla luonteeltaan tasapainoinen, vahvahermoinen, itsevarma, ehdottoman ennakkoluuloton (ei ärsytystilassa), hyvin säyseä, tarkkaavainen ja ohjattavissa oleva. Sillä täytyy olla rohkeutta, taistelutahtoa ja kovuutta, jota seura-, vahti-, suojelu-, palvelus- ja paimenkoiralta vaaditaan."

Rodunomainen saksanpaimenkoira on siis perheellensä ja johtajallensa se uskollinen ja voimakas seuralainen - laumansa uhkaajille se taas antaa voimakkaan vastuksen. Tästä johtuen saksanpaimenkoiran valintaa tuleekin harkita tarkkaan: onko valmis kouluttamaan koiransa, tarvittaessa puuttuen siihen fyysisesti? Onko itse tarpeaksi vahva kyetäkseen saamaan vahvalta koiralta kunnioituksen lauman ehdottomana johtajana? Saksanpaimenkoira tuntiessaan paikkansa laumassa on se "poliisikoira Rex" tai "susikoira Roi" mutta saadessaan laumassa johtajan paikan se on ikävä seuralainen joka ottaa vallan ja harkinnan omiin tassuihinsa.

Tästä johtuen ei ole mitenkään paikkaansapitämätön väite kun sanotaan: jos harkitset kahden rodun välillä ja toinen niistä on saksanpaimenkoira: ota se toinen rotu. Saksanpaimenkoira on aktiivinen ja vahva koira, sen tulee olla rotuvalintana itsestään selvyys ja se vaatii omistajaltaan perehtymistä.

Aktiivinen laumakoira

Saksanpaimenkoira perusolettamuksena on sosiaalinen koira: se tulee toimeen hyvin laumassaan olevien ihmisten kanssa kuin myös lauman ulkopuolistenkin ihmisten - mikäli ne ovat lauman johtajan mukaan tervetulleita. Sen yksi alkuperäisistä tehtävistä on ollut suojella laumaansa tunkeilijoilta, joten saksanpaimenkoira on hyvinkin reviiritietoinen ja ilmoittaa kyllä selkeästi mikäli sen reviirille tulee vieraita.

Käyttökoirarotuna saksanpaimenkoira vaatii paljon aktiviteettia ja puuhaa - mikäli koiran kanssa harrastetaan jotakin palveluskoiralajia, on yleensä sen pään aktivointi taattu. Mikäli koira on puhtaasti seurakoirana ja sen ainoa aktiviteetti on päivittäinen lenkitys: se voi herkästi keksiä itselleen omaa puuhaa - haukkumalla ohikulkijoita, askartelemalla kotona huonekaluja uusiksi, tekemällä pihalle mukavia uusia kuoppia.

Koira jolta ei kannata pyytää

Suurimmat ongelmat spk:n kanssa saa koulutuksessa ja kasvatuksessa pyytämällä koiralta asioita. Saksanpaimenkoira aikuistuu varsin salakavalasti: pentuna se on nopea oppimaan ja tottelee helposti. Se tekee paljon asioita mielellään ilman sen suurempaa palkkaa kuin vain kehu. Omistaja helposti tottuu ajatukseen että hänen koiransa osaa ja oppii asioita hyvin helposti - ja tottelee tilanteessa kuin tilanteessa.

Tämä on kuitenkin ohimenevää: kun pentu kasvaa, se alkaa tajuamaan oman olemassaolonsa ja oman kykynsä ratkaista tilanteita itsenäisesti. Tulee eteen päivä jolloin se kokeileekin että luokse kutsuttaessa se ei tulekkaan luokse - jos se tässä vaiheessa huomaa että omistaja on sitä kohtaan aseeton, se oppii hyvinkin nopeasti ettei omistajan käskyjä tarvitse kunnioittaa. Tästä alkaakin kierre mikäli omistaja yrittää jatkaa koiran pyytämistä ja pahimmillaan koiran lahjomista tottelemaan mm. nameilla. Kun ikää tulee ja koira vahvistuu, se oppii aina vaan uusia keinoja joilla jallittaa omistajaansa ja tajuaa aina vain enemmän kuinka sen käytökseen ei pystytä vaikuttamaan. Tästä seurauksena onkin sitten johtajuusongelmat: remmissä vetämistä, rähjäämistä, karkailua, kotioloissakin tottelemattomuutta tai jopa suoranaista omistajaansa kohdistettua uhmaa.

Näiden ongelmien ehkäisemiseksi omistajan tulee olla skarppina ja lukea koiraansa tarkasti. Koiralta pitää vaatia että se tekee mitä käsketään: kun se osaa istua, se saa yhden istu-käskyn. Jos se ei istu, sen takapuoli painetaan alas ja vaaditaan sitä pitämään takapuoli alhaana niin kauan kunnes sen annetaan lupa tehdä toisin. Palkaksi se saa tottelemisesta kiitoksen, leikkiä tai vaikka jotain herkkua sopivassa suhteessa. Näin koira kokee että tottelemalla se hyötyy sen että sen laumanjohtaja on iloinen ja sillä itsellään on hyvä olla. Pienillä asioilla, johdonmukaisuudella ja käskyjen noudattamisen vaatimisella koiran saa kunnioittamaan itseään hyvänä laumanjohtajana. Mikäli koira uhmaa laumanjohtajan käskyä, tulee tilanteeseen puuttua heti ja kertoa koiralle että sen ei ole mukava olla jos johtaja ei ole tyytyväinen.

Saksanpaimenkoira muiden koirien kanssa

Nuorena saksanpaimenkoira on sosiaalinen ja sitä voi jopa käyttää koirapuistoissa. Leikeissään pennusta saakka se on jo varsin raju, joten leikkikaverit kannattaa valita huolella ettei se rökitä leikkikaveriaan.

Kun koiralle tulee ikää, korostuu koiran toimissa muita koiria kohtaan omistajansa auktoriteetti: koira joka saa itse päättää mitä tekee, haastaa herkästi riitaa ja saa koollaan ja voimallaan paljon vahinkoa aikaiseksi hermostuessaan. Mikäli omistajalla on auktoriteetti koiraansa kunnossa, voi jopa kaksi dominanttia saksanpaimenkoiraurosta leikkiä keskenään. Tällöin vain omistajien pitää tehdä koirillensa selväksi ettei tappelua suvaita ja pitää tilannetta kokoajan silmillä ettei riitaa pääse syntymään.

Kokonaisuudessaan saksanpaimenkoira on sosiaalinen koira muita koiria kohtaan mikäli omistaja tekee sille selväksi ettei muunlaista käytöstä suvaita. Kuitenkaan, valvomatta näin toimeentulevia koiria ei kannata jättää keskenään. Saksanpaimenkoira on koira joka haastaa mielellään muita koiria ja tappelun syntyessä jälki saattaa olla hengenvaarallista. Sosiaalista "koirapuistokoiraa" harkitsevalle saksanpaimenkoira ei ole oikea rotu.