|
Navigaatio


|
Saksanpaimenkoiran värit
Rotumääritelmä sanoo:
"Väri:
Musta punaruskein tai ruskein merkein tai merkein, joiden väri voi vaihdella
keltaisesta vaaleanharmaaseen. Yksivärinen musta tai harmaa tai harmaa tummin
merkein. Musta mantteli ja maski. Vähäpätöiset, pienet valkoiset merkit rinnassa
tai erittäin vaaleat raajojen sisäsivut sallitaan, mutta ne eivät ole toivottavia.
Kirsun tulee olla kaikissa värisävyissä musta. Heikkopigmenttisiksi luokitellaan
koirat, joilla on puutteellinen maski, kellertävät tai pistävän vaaleat silmät,
vaaleat tai lähes valkoiset merkit rinnassa tai raajojen sisäsivuilla, samoin
kuin ne, joilla on vaaleat päkiät ja punainen hännänpää. Pohjavilla on vaaleanharmaan
sävyinen. Valkoinen väri ei ole hyväksyttävä."
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että saksanpaimenkoiralla on kolme hyväksyttyä
väriä jotka ovat neljän A-lokuksessa sijaitsevan geenin aikaansaamia: harmaa,
musta ruskein merkein sekä musta. Kuitenkin, värejä löytyy rodusta enemmänkin,
ne ovat variaatioita näistä väreistä mustaan pigmenttiin vaikuttavien geenien
tähden tai toisessa lokuksessa sijaitsevan A-lokuksen tiedon ohittavan valkoisen
geenin aikaansaamia eroja.
Sivun lopusta löydät esimerkkejä valkoisen ja sinisen värin periytyvyydestä.
Saksanpaimenkoiran hyväksyttyjen värien perinnöllisyystaulukon löydät täältä.
Tässä esitellään tärkeimmät/tiedossa olevat
lokukset sekä niiden geenit jotka
vaikuttavat siihen minkä värinen saksanpaimenkoira on. Ylimpänä oleva
on kaikkein dominoivin ja alimpana oleva on kaikkein väistyvin, resessiivisin.
Kaikkia lokuksia tai niissä olevia geenejä ei siis oteta puheeksi.
A-lokuksessa toimivia geenejä on neljä: Harmaa (Aw), mantteli (as),
merkkivärinen
(at) ja musta (a).
A-lokus
- Aw, harmaa: Yleinen väri nykyään käyttöpuolen saksanpaimenkoirilla,
näyttelyissä ei niin arvostettu. Vastoin useiden luuloja, tämä on saksanpaimenkoiran
ns. alkuperäinen väri, useat ensimmäiset saksanpaimenkoirat (rodun ensimmäistä
rekisteröityä yksilöä myöten) olivat harmaita. Syntyvät kauttaaltaan ruskeasävyisinä.
Karvan päät ovat mustia mutta juuri ruskeaa. Usein ns. silmälasikuvio silmien
ympärillä.
- As, manttelikuvio: Saksanpaimenkoiralla nykypäivänä
yleisin väri, arvostetuin näyttelyissä. Kutsutaan yleisemmin
hieman harhaanjohtavalla nimellä "Musta ruskein merkein" joka oikeammin viittaa
At-väriin. Koiralla selkeä satula/manttelikuvio
selässä.
Jaloissa, päässä ja vatsanalusessa ruskeat kuviot, usein säkän
kohdalla kyljessä vaalea pystysuora viiva, jalkojen sisäsivut ja
pöksyt saattavat
olla likimain valkoiset. Syntyessään yleensä selkeät
ruskeat merkit jaloissa ja kasvoissa havaittavissa, päävärinä musta.
- At, merkkivärinen: Tunnetaan myös nimellä bi-color.
Tuttu väritys esimerkiksi rottweilereilta, dobermanneilta ja hoffeilta.
Musta väri on koirassa selkästi päävärinä,
ruskeat alueet huomattavasti selvärajaisemmat verrattuna koiriin joiden
väritys on manttelikuvioinen. Ruskeat merkit yleensä etu- ja takaraajoissa,
joskus myös
poskissa,
silmien
yläpuolella
"nelisilminä"
sekä
rintakehässä
kaksi selkeärajaista merkkiä. Varpaissa on selkästi mustia
karvoja sekä kintereet
ovat mustat, reisien sisäsivuissa/vatsassa on mustat laajat alueet joita
manttelikuvioisilla koirilla ei ole. Syntyessään voivat olla
käytännössä täysin
mustia - peräaukon ympärillä olevat ruskeat karvat erottavat
pennun täysmustasta.
Kasvaessaan erottaa perinteisestä musta-ruskeasta pennusta mm. varpaisiin
jäävistä selkeistä
mustista merkeistä.
- a, musta: Kaikkein väistyvin väri josta on tulossa uutta
muotia. Koira on kauttaaltaan musta, sillä saattaa olla rotutovereittensa
tapaan vähäiset valkoiset merkit rintakehässä mutta mm. ruskeaa karvaa koirasta
ei löydy. Syntyy täysin mustana. Vastoin luuloja ei kerro koiran pigmentin
paremmuudesta jonka saa aikaan geenit toisissa lokuksissa, pigmentin hyvyys
on havaittavissa kirsusta, silmistä, huulista, anturoista ja kynsistä (tummuusaste).
B-lokus
- B, musta eumelaniini: Koiralla normaali musta pigmentti
- b, ruskea eumelaniini: Ns.
maksanvärinen. Koiran musta väri
korvautuu ruskealla. Näin ollen esim. kirsun pigmentti on ruskeampi, silmät
ovat keltaisemmat
ja
turkin värissä mustat alueet muuttuvat ruskeasävyisiksi. Pääasiassa
näkyvissä vain jenkkiläisissä sukutaustoissa. Yhden eurooppalaisista suvuista
syntyneen (käyttölinjainen) tiedän, joka myös asuu Suomessa.
C-lokus
- C, normaali feomelaniini: Koiran mm. A-lokuksessa määrätty
väritys tulee esiin. Feomelaniini vaikuttaa keltaisen värin pigmenttiin. Epäillään,
että tässä lokuksessa (?) määräytyy myös keltaisten alueiden tummuusaste (ruosteenpunaisesta
kullankeltaiseen ja aina valkoiseen)
- Cch, chinchilla: Haalistaa punaiset ja keltaiset alueet
kermanvaaleiksi, muttei vaikuta juuri tummiin (musta, maksa) alueisiin.
- Cd, valkoinen: Tämän geenin olemassaolosta ei olla täysin
varmoja, uskotaan sen aiheuttavan punaisen ja keltaisen värin valkoiseksi,
veikataan olevan yksi mahdollinen geeni joka aikaansaa valkoisia saksanpaimenkoiria.
- c, albiino: Saksanpaimenkoirissa ilmeisesti äärimmäisen
harvinainen jossei kokonaan puuttuva. Koiran turkki on valkoinen ja erotuksena
Cd-valkoiseen; siltä puuttuu musta pigmentti. Tämä on nähtävissä koiran silmien
väristä sekä huulien, nenän, kynsien ja anturoiden vaaleanpunaisuudesta.
D-lokus
- D, musta eumelaniini: Koiralla normaali musta pigmentti
- d, sininen eumelaniini: Kutsutaan
myös siniseksi diluutioksi.
Koiran musta pigmentti muuttuu liuskeenharmaaksi, sen silmät ovat kellertävät
ja kirsu tummanharmaa. Koira vaikuttaa olevan kauttaaltaan "pölyn
peitossa".
Jo syntyessä erottuu selvästi normaalipennuista sinisen sävynsä vuoksi.
Aikuistuessaan voi olla vaikea erottaa normaalista värityksestä.
Vaikuttaa ilmeisesti myös
keltaiseen feomelaniiniin ja koiran keltaiset/punaiset alueet jäävät
vaaleammaksi. Joissain roduissa siniseen väriin on kytkeytynyt iho- ja karvaongelmia
joita kutsutaan nimellä "blue dog syndroma". Saksanpaimenkoirissa ongelmia
on havaittavissa jonkin verran, mutta on monia sinisiä koiria joiden karvapeite
ja iho on toiminnallisesti normaali.
E-lokus
- Em, tumma maski: Saattaa peittää A-lokuksessa määrätyn maskin
ja koiran kasvot saattavat olla lähes mustat
- E, normaali maski: Antaa A-lokuksessa määrätyn maskin tulla
esiin
- e, ei eumelaniinia: Poistaa
eumelaniinin turkista, koira kokokeltainen (mm. labradorinnoutaja) tai lähes
valkoinen, voi mahdollisesti johtaa ns. likaisenvalkoisiin, ei aitoihin valkoisiin
saksanpaimenkoiriin.
Ilmeisesti kaikki valkoiset saksanpaimenkoirat ovat ainakin tämän
geenin kantajia, josseivät homogeenisiä tämän geenin suhteen (aiheuttaa valkoisen
värin?)
Valkoisen värin periytyminen:
Jotta pentu olisi valkoinen, se tarvitsee geenin kummaltakin vanhemmalta. Toisinsanoen täysin normaalin värinen saksanpaimenkoira voi kantaa valkoista väriä ja yhdistettynä toiseen kantajaan, voi tuloksena olla valkoisia pentuja. Valkoinen vanhempi yhdistettynä normaaliväriseen koiraan (ei valkoisen kantaja) saa aikaan vain normaalivärisiä pentuja. Tällöin tulee esiin valkoisen koiran kantama merkkikuvio (ks A-lokus). Valkoinen koira siis kantaa ihan normaaliin tapaan mm. A-lokuksen värikuviota, mutta valkoinen väri peittää sen alleen (joissain tapauksissa kuvio saattaa hieman paistaa läpi, jolloin kuvio näkyy kellertävänä karvoituksena esim manttelin kohdalla). Nykytiedon mukaan valkoisen värin kantajaa (Vv) ei pysty erottamaan ulkoapäin koirasta joka ei kanna sinisen värin geeniä (vv).
Käytetään esimerkkien tunnuksina: VV = valkoinen | Vv = normaali väritys, kantaa valkoista väriä | vv = normaali väritys, ei kantaja
| |
|
Emä |
| |
|
VV = valkoinen |
vv = normaali väritys, ei kantaja |
Vv = normaali väritys, kantaja |
| Isä |
VV |
100% valkoisia (VV) |
100% kantajia (Vv) |
50% valkoisia (VV)
50% kantajia (Vv) |
| vv |
100% kantajia (Vv) |
100% ei-kantajia (vv) |
50% kantajia (Vv)
50% ei-kantajia (vv) |
| Vv |
50% valkoisia (VV)
50% kantajia (Vv) |
50% kantajia (Vv)
50% ei-kantajia (vv) |
50% kantajia (Vv)
25% valkoisia (VV)
25% ei-kantajia (vv) |
Kantaja on siis aivan normaalivärinen saksanpaimenkoira.
Sinisen värin periytyminen:
Sininen väri periytyy samaan tapaan kuin valkoinen väri, eli jotta pentu olisi sininen (dd), vaatii se sinisen geenin kummaltakin vanhemmalta. Nykytiedon mukaan sinisen värin kantajaa (Dd) ei pysty erottamaan ulkoapäin koirasta joka ei kanna sinisen värin geeniä (DD).
Käytetään esimerkkeinä D-lokuksen merkintöjä: DD = normaali musta pigmentti | Dd = normaali musta pigmentti, kantaa sinistä | dd = sininen pigmentti
| |
|
Emä |
| |
|
DD = musta pigmentti |
dd = sininen pigmentti |
Dd = musta pigmentti, kantaja |
| Isä |
DD |
100% musta pigmentti (DD) |
100% kantaja (Dd) |
50% musta pigmentti (DD)
50% kantajia (Dd) |
| dd |
100% kantaja (Dd) |
100% sinisiä (dd) |
50% kantajia (Dd)
50% sinisiä (dd) |
| Dd |
50% musta pigmentti (DD)
50% kantaja (Dd) |
50% kantajia (Dd)
50% sinisiä (dd) |
50% kantajia (Dd)
25% musta pigmentti (DD)
25% sinisiä (dd) |
Kantaja on siis aivan normaalin mustan pigmentin omaava koira.
|